Miksi niin moni vain puristelee nyrkkejään taskussa sen sijaan että avaisi suunsa? Kun Johanna Holmströmin kirjoittama Märta Tikkasen elämäkerta oli syksyllä valmis julkaistavaksi, siitä puhkesi jättiriita. Miltä tilanne näyttää nyt? Tarvitaanko suomenruotsalaisten keskuudessa enemmän cancel-kulttuuria? (Ei suomenkielistä tekstitystä.)