Romanttinen rakkaus on tunne, joka esiintyy kaikissa kulttuureissa. Se on mielletty sydämen asiaksi, mutta nykyään tiedetään, että rakkaus on aivokemiaa. Tutkimuksissa on havaittu, että rakastuneen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin kokaiinin vaikutuksen alaisina. Hormonaalinen muutos on hurja.
Rakastuneen aivot pursuavat mielihyvää tuottavaa dopamiinia. Olo tuntuu euforiselta ja energiseltä. Rakkaus kuitenkin vaikuttaa myös rajun stressin lailla. Rakastuminen sumentaa järjen ja siitä seuraa huumeriippuvuuden kaltaisia oireita.
Rakastuneen aivot kärsivät serotoniinivajeesta, jonka seurauksena etuaivolohkon toiminta heikkenee. Tämä saa rakastuneen käyttäytymään typerästi. Rakastunut ihminen ei kykene arvioimaan rakkautensa kohdetta realistisesti.
Seksuaalinen halu syttyy hypotalamuksessa, syvällä aivojen alkukantaisessa osassa, jota kutsutaan myös matelija-aivoiksi. Se ohjaa esimerkiksi testosteronin tuotantoa. Miehillä se vähenee, naisilla kasvaa. Molemmista tulee mukautuvaisempia.
Haluamisen tunne puolestaan syntyy myös matelija-aivoissa, tarkemmin ottaen häntätumakkeessa. Se saa rakastuneen janoamaan vastarakkautta. Mikäli niin ei käy, aiheuttaa se kirjaimellista tuskaa.
Keneen sitten rakastumme?
Geneettinen yhteensopivuus, elämänkokemus ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman seulan ihastuksen kohteille. Evoluutio on kehittänyt ihmiselle vietin, joka saa keskittymään yhteen ihmiseen ja sulkemaan muut vaihtoehdot ulkopuolelle. Muuten kukaan ei ikinä pariutuisi ja ihmislajin jatkuminen olisi epävarmaa.
