Riikka Pulkkinen kirjoittaa rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta. Lasten planeetta on eroromaani, mutta ennen kaikkea se kertoo rakkaudesta perheeseen, lapseen, tyttöyteen ja ystävyyteen. Pulkkinen kirjoittaa elämän vaikeista vaiheista: erosta, lähelle päästämisen pelosta ja mielen särkymisestä, mutta lopussa on toivo. Olisiko kirjailija voinut kirjoittaa romaania ilman omia kokemuksiaan ja onko kaikkien henkilökohtaisin yhteiskunnallista?
